Viime viikko meni koirien näkökulmasta ankeasti. Työkiireitä ja flunssaa pukkaamassa päälle, ei kerkiä eikä kykene valivalivali. Tällä viikolla onneksi korjausliike eli parempia lenkkejä jo viikolla ja perjantaina - tadaa! - mökille. Oi sitä rekkujen riemun määrää, kun pääsivät rälläämään pihalla ja nauttimaan enemmästä tilasta (ja pakenemispaikoista pikku-J:n rakkaudenosoituksilta...) myös sisällä.

Lauantaina tottista molempien kera.

Lili ensin. Perusasennot ja seuraamista, vähän oli paikka taas vinona ja kiekat kaakossa. Liikkeestä jääviä: osaa kaikki, jos vaan kuuntelee... Nyt tehtiin eka juoksusta seisomista ja sitten kokeilin juoksusta maahan yhtäkkiä välissä eikä L pystyny kuuntelemaan käskyä, vaan seisoi ekat 5 krt. Kiloisen kapulan nouto pari kertaa. Ekalla otti ensin huonosti kapulan suuhunsa, muuten oli vauhtia hyvin. Edestä perusasentoon siirtymisiä, jotka helposti jäävät vähän vajaaksi. Lopuksi paikkamakuu ja paukut. Nousi kerran istumaan, kun viiden metrin päästä suhaisi traktori ohi. Se anteeksiannettakoon.

Rampelle palkkauskokeilu: palkka vain ja ainoastaan kupista auton luota. En tajua miksi, mutta jotnekin se palkka on vaan parempi kun se ei tule ohjaajalta. En tajua, mutta tosiaan, pelitti. Perusasentoja ja eripituisia seuraamisia, hyviä olivat ja ilme oiva. Jääviä, jotka kaikki taisivat mennä abaut oikein. Kiloisen kapulan nouto pari kertaa ilman luovutushinkkausta, oikein hyvät. Paikkamakuu ja paukut, hyvin sujui. Hieno rekku!

Käytiin myös lumikenkäilemässä, mikä oli koirille (ja ihmisille myös) hyvää kuntotreeniä. Lauantaina Simo kävi metsällä ja palasi kolmen rusakon kera. Ne kiinnostivat koiria aika lailla. Etenkin Rampe kuulemma tärisi kauttaaltaan innostuksesta, kun pääsi tutustumaan pupuihin. (Niin ja metsästyskoira olis Simolle tilauksessa heti, kun tilanne sen sallii. Pienimünsterinseisoja oli jo hetken listalla ykkösenä mutta kaipa käyttölabukka sitten kuitenkin voittaa.)

Lueskelin myös Pk-lehteä, lähinnä koekalenteria. Jälki3:n kokeita olis useampikin potentiaalinen kesällä tiedossa. Avoimen kokeita huonommin, mutta toivotaan, että seuraavassa lehdessä lisää.

Ihanaa oli mökkeillä. Pian uusiksi, toivomme kaikki viisi.
 

Pakkaset paukkuvat täällä etelässäkin. Loppuviikoksi luvattiin jo hyvissä ajoin tosi kylmää, joten mentiin tiistaina N&I:n kanssa tottistamaan Vermoon. Oli kyllä riittävän kylmä tuolloinkin, reilu miinus kymppi taisi olla, kun kotiin päin lähdettiin.

Mitään revittelevää tai paikkamakuuta ei sitten viitsitty tehdä. Lilin kanssa tehtiin koko pk-seuruukaavio, joka meni varsin hyvin. Ääntä tuli vain pikkasen eikä poikkittanut eikä edistänyt. Hyvä Lilpe! Sitten treenailtiin seisomista. Pysähtyy (takapalkan kanssa) tosi nopeesti, mutta kun loittonen pidemmälle, saattaa ota pari askelta perään. Epävarmuutta? Tätä täytyy nyt siis treenata erityisesti. Sinänsä taas itse liike selvästi palautunut mieleen rekkulaiselle.

Rampen kanssa tehtiin myös seuruuta, Noora ampui muutaman kerran. Kun Noora oli kohtisuoraan meidän takana, R ei reagoinut muuten kuin korvat kävivät takana. Kun sitten pyssyn jumittamisen vuoksi ehdittiin kääntyä ja laukaus tuli sivusta, R katsoi sen suuntaan ja jouduin huomauttamaan. Ei paha reaktio tuokaan, katsoi vain kiinnostuneena äänen suuntaan, ja eihän se paukku kokeessa tuosta suunnasta tule. Joten ei isompaa haloota tuosta nyt. Hyvin pysyi kontakti ja ilme, vaikka pitkää pätkää tehtii ja R selvästi odotti "jotain" tapahtuvaksi, kun se lukee mua niin tosi tarkkaan.

Loppuviikko oli yhtä kylmä, joten tottistelut jäivät. Viikonloppuna koirat saivat runsahasti ulkoilua; Rampe etenkin näytti pariin otteeseen vähän viluiselta ja paineli lenkeillä 30 m edellä sen oloisena, että mitä siellä löntystelette, tulkaa vauhdilla, niin pysytään lämpimänä... Ääniuurnille kun käveltiin, koirat pääsivät taas vetohommiin. Joonakin on päässyt homman makuun, kikattaa täysillä, kun on vedettävänä. Ja täytyy myöntää, on se itsestäkin tosi hauskaa :)

Koirien ja Joonan yhteiselossa varsin sujuva vaihe. J ei ole taas vähään aikaan ollut koirista kovin kiinnostunut ja on antanut etenkin Rampen olla aika lailla rauhassa. Ja Rampe vuorostaan tuntuu sietävän paremmin Joonan "silityksiä" sen kerran kun J niitä jakelee. Jo J ehtii yllättää R:n = halata peppuosastosta äkkiarvaamatta, Rampe lähtee livakkaan karkuun ja saattaa murahtaa perään. Mutta lientynyt selvästi.

Maanantaina Nooran ja Iin kanssa Vermon parkkiksella. Paikka oikein hyvä, valaistus tuolla on ainakin kohdillaan.

Samanlaista taas molemmille kuin edellisillä kerroilla. Lilin jäävät onnistuivat hyvin, seisomista hinkattiin muutama kerta. Otettiin lisäksi ampuminen siten, että L makuussa. Sapuskapurkki koiran takana, oli varmaan vaan haitaksi, kun kiekat nousevat purkista. Eteenmeno yhdessä viedylle purkille lopuksi. Aikamoinen bansku, mutta ihan ok kuitenkin.

Rampelle samoin viime kerroilta tuttu setti. Tein nyt niin, että liikkeestä istumisesta palkkasin. Liikkeestä maa ja luoksetulo ja suoraan perään liikkeestä seiso.. jonka istui. Maa + luokse oli tosi jees. Seisomista hinkattiin sitten ja yksittäiset olivat tosi hyviä, napakoita ja varmoja. Varmuutta vain noihin niin hyvä tulee. Nouto omalla kapulalla: karkasi ekalla, josta en palkannut. Toka yhtä hyvä, on kyllä into kohdallaan tuohon touhuun nyt. Pitää ottaa vähän malttitreeniä noihin jossain välissä.. Lopuksi seuruuta siten, että Noora ampui. Är kyttäsi Nooraa, kun tämä lähti ampumispaikalle, eli tiesi, että "jotain" tapahtuu. Ei varsinaista reaktiota kuitenkaan, korvat taisivat vähän kääntyä.

Kun näitä lumia nyt on täällä etelässäkin ollut jo 2,5:na talvena, Simppa meni ja osti meille lumikengät. Itse en vielä päässyt niitä testaamaan, mutta Simo ja koirat kävivät pikaisesti maalla la-su ja siellä S teki testilumikenkäilyt. Hyvin olivat pelittäneet. Muutoinkin oli nopea mutta mukava mökkikeikka kuulemma. Rampe pääsi näyttämään eläintejäljestystaitojaan. Peura kuulemma vei voiton; R vaihtoi sujuvasti pupusta peuraan aina kun tilaisuus tuli... Eli ehkä Simo oikeesti tarvii sen oikeen metsästysrotuisen. One day :)
 

Treenattiin taas tiistaina Nooran & Inkerin kanssa koulun pihalla. Samanlaiset setit molemmille kuin viime viikolla. Ei kummempaa huomauttamista oikeastaan mistään. Lilillä oli vähän enemmän ja liikaa intoa pelissä, tuli ääntä enemmän ja seuraamisen paikka kärsi. Muuten teki hyvin. Rampen seuruu tuntuu hyvältä, paikka on passeli ja ilme hyvä. Kontaktitreeni tuntuu tuolle sopivan. Täytyy alkaa nyt ottaa enemmän seuruussa myös.

Loppuviikosta ja viikonloppuna etenkin pojat ulkoilivat koirien kera useaan otteeseen; Joona on päässyt pulkkailun makuun ja sekös on myös koirista hauskaa. La ja su otettiin pienet vetotreenit koirille. Minä tai Simo Joonan kanssa pulkassa ja toinen houkuttelemaan koiria vetämään. Alkoi sujua! Aikamoista houkuttelua vaadittiin aluksi mutta suht nopeasti hiffasivat jutun jujun. Lilistä etenkin näki, että sillä herne liikahti päässä ja se tajusi, että ahaa, noi haluaa, että mä vedän tota takana tulevaa lastia. Näyttivät nauttivan touhusta.

Tiistaina tottista lähikoulun pihalla kera Nooran & Iineksen.

Lili ekana hommiin. Virtaa oli kovasti pienessä onnellisessa koirassa <3 Perusasentoja ja lyhyitä seuraamisia, paikka oli aluksi vähän edessä ja poikitti vähän, mutta yllättävän hyvä. Mökää pääsi myös, mutta ei niin pahasti kuin odotin. Sitten jäävät. Putkeen kävelystä istu ja juoksusta maahan. Hyvin menivät. Seisomista, jossa tarjosi ekalla istumista, sen jälkeen meni oikein. Tein eka lentävällä nakilla, sitten takapalkalla. Hyvä Lili! Hetki heiteltiin palloa ja sitten pikakaukot (i-m-i-m), jotka myös sujuivat. Paikkamakuu Iineksen treenatessa. Lyhyt vain ja nampat takana auttamassa. Vähän lähti ääntä, mutta muuten hyvä. Vauhtiluoksetulo loppuun.

Rampelle ensin muutama perusasento. Aluksi jäi vähän vinoon, parani nopeasti. Kontaktitreeniä Suski Korri ohjeiden mukaisesti. Eli R perusasennossa, Noora häiriköi. Kontaktin putoamisesta huomautus, kontaktin pidosta palkka. Tosi nopeasti R tajusi homman jujun ja sujui paljon paremmin kuin odotin. Pari seuruuta, hyvin sujui, oli suorassa ja paikkakin hyvä. Liikkeestä seiso takapalkalla, oikein hyviä. Tunnari x 2. Väärät kasassa, oma niistä 20 cm sivussa, pari nakkipalaa maassa hidastamassa vauhtia. Molemmilla hirveä vauhti mutta varmasti oma, jee! Lopuksi pallopelit.

Kotona vielä kaukoja molempien kanssa. Lili muisti ällistyttävän hyvin myös muut vaihdot! Rampelle muita paitsi ei istu-seiso-istu, sitä pitää vielä hinkata erikseen. R on vaan niin nopea.. Treenattiin lähinnä sitä, että se pysyy hetken oikeassa asennossa eikä lähde heti tarjoamaan seuraavaa.

Muuta kunnon treeniä ei sitten ehdittykään, vaikka mieli olisi tehnyt. Viikonloppuna oli ihanat talvikelit, ja nautittiin niistä. Lauantaina Laajalahti-Mankkaa-turnee hyytävässä viimassa. Oli taas kiva huomata, että noi meidän rekut vähän vielä totteleekin. Juoksujen takia oli etenkin Lilin korvan totaalisesti kadoksissa ajoittain. Nyt tuokin vaiva helpottanut selvästi. Tänään pitkästä aikaa Marin ja tollereiden kanssa lenkillä suolla, olipas mukavaa!

Uusi vuosi on alkanut onneksi talvisesti. Saatiin vihdoin lunta ja heti tuntuu päivä pidemmältä ja olo pirteämmältä. Olin jo viime viikolla menossa innoissani hallille, mutta sitten tajusin, että juoksujen vuoksi varmaan pitää pitää vielä pari kertaa taukoa.

Molempien rekkujen juoksut ovat tosin vähitellen hiipumassa. Rampekaan ei enää tiputtele, ja kosiomenot ovat rauhoittumaan päin. Rampe on ollut juoksujen myötä (?) Joonaa kohtaan vähän herkällä/ärtyneellä tuulella. Ja Joona tietysti on samaan aikaan sekä lisännyt (huomattavasti) liikkumisnopeuttaan että kiinnostunut (yrittämään) halailemaan Ramonaa. Onneksi J päästää koiria lähestyessään "hellyysääntä", jonka Rampe osaa jo kaukaa tunnistaa = livetä paikalta. Muutaman kerran Joona on kuitenkin kerinnyt osoittamaan Rampellekin rakkauttaan - eikä mitään ihmeempää ole tapahtunut. R ärähtää ja lähtee pois. Tietty katsotaan nuo tilanteet tarkkaan ja yleensä pyritään ohjaamaan Joonan kiinnostus muualle, jotta Rampe saisi olla rauhassa.

Viikonloppuna päästiin vihdoin aloittamaan pulkkakausikin. Olipas hauskaa! Koirat ihmettelivät touhua, mutta nauttivat selvästi yhteisestä säheltämisestä lumessa :) Koitettiin saada rekkuset vetämään pulkkaakin (ei toki Joonaa vielä... Simo koekaniinina :)), mutta homma meni näin: koirat ihmettelevät hetken paikoillaan, kun minä ja Joona lähdetään karkuun ja koitetaan saada ne vetämään Simoa. Hetken ihmeteltyään molemmat rynnivät täysillä liikkeelle ja hihnat kiristyvät *ping* ja etenkin Ärrä ihmettelee, että mitä mä nyt tein väärin.. Ja hyppää Simon syliin pussaamaan. Pitää kaivaa (joustava) juoksuhihna kaapin pohjalta ja muuten miettiä vähän tota vetämistä, että saisi sen pelittämään.

Naputetaanpa jälkipolvillekin todistukseksi laiskottelusta. Eli täysin satunnainen ja epämääräinen treeni- tai treenamattomuusjakso jatkuu. Toivoisin sen jo loppuvan.. :-) Toivotaan uuden vuoden tuovan uudet kujeet tässäkin asiassa - tai oikestaan palauttavan vanhat kujeet, edes kohtuullisessa määrin.

Jälkiviikko koirille. Kesäkelit jatkuvat, niin myös jälkikausi. Simo kävi kaverinsa kanssa tällä viikolla kolme (!) kertaa jäljellä ja kerran tottistakin väänsivät. Pitäis vissiin meikäläisen luovuttaa blogitarinoinninkin päävastuu Simolle... :)

Lähinnä ovat tehneet jälkeä Luukin pellolla, metsäjälki mielessä kuitenkin. Alussa oli Lilillä etenkin liiaksi vauhtia ja Rampella vähän epävarmuutta ilmassa. Kolmas jälki muutaman päivän sisään oli kuitenkin jo parempi ja S oli tyytyväinen. Pohdiskeli vaan, että mitähän sitä treenaisi: lapsi kun on mukana, ei kovin pitkiä jälkiä voi tehdä eikä haastavaan maastoon. Lili tarvitsisi janatreeniä, joten sitä sitten toivottavasti ainakin. Meinasin, että treenirepertuaariin ainakin ammuskelu, Joonalle kun on Peltoritkin hommattu ko. tarkoitusta varten.

Tottistouhut olivat Lilin kanssa sujuneet hyvin, Rampen kanssa hakemista, kun ei ole R niin tottunut Simon kanssa vääntämään.